Kylläpä aika rientää.. Olevinaan pitää olla aina kunnolla aikaa kirjoittaa tätä blogiani, ja rauhassa miettiä asia, mutta näin näyttää olevan, ettei tässä kotiäiti-opiskelija-yhdistelmässä sellaista aikaa löydy. Pääni pursuaa kyllä ajatuksia, joita aion (ainakin osan yritän ehtiä) tänne laitella.

Lumi alkaa olla sulanut, ja sipulikukat ovat työntymässä kohti valoa. Naapurilla krookukset jo kukkii, tien vieret ovat täynnä leskenlehtiä. Syksyllä kylvimme ruohon siemenet, nyt odotellaan senkin kasvamista. Kevät on aika ihanaa aikaa, kun luonto herää eloon. Vihreä, luonnon väri, on tällä hetkellä vallannut minut! Silti vielä kesää odottelen, näin kesäihmisenä, sitä, että voin ottaa kahvikupin ja hyvän kirjan terassille, ja nauttia. Näiden mielikuvieni avulla jaksaa taas jatkaa opetusharjoitteluiden loppusuoralla.. Tällä kertaa olen aikuislukion puolella, enkä ole yhtään varma, ovatko ne yläkouluikäiset niin kovin ikäviä opetettavia... Oppia ikä kaikki!