
Tuon silmälasipäisen, harvahiuksinen maisterin, alana käyttäytymispsykologia, ja josta mielestäni tämän päivän opettajilla, padagogeilla, olisi syytä ottaa mallia.. Jos et vielä tunne häntä, niin Mika Waltarin Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkailua - vakava ajanvieteromaani, vuodelta 1938 on syytä etsiä käsiin ja lukea. Luin tuon kirjan ensimmäisen kerran yläasteella johonkin kirja-analyysiin, ja sen jälkeen se on yhä edelleen pitkälti yli vuosikymmenen jälkeenkin eräs suosikkikirjoistani, johon palaan yhä uudelleen ja uudelleen.. En kerrassaan muista, kuinka monesti sen olen lukenut. Eilen tuli taas "fiilis" etsiä tuo kirja hyllystä ja palata huolettomaan aikaan.. Ja jos joku vierastaa Waltaria jostain syystä, niin tätä kirjaa ei sen perusteella kannata jättää huomiotta, sillä sen tyyli osoittaa, että Waltari taisi myös aivan toisenlaisenkin tyylin kuin "lukion pakollinen" Sinuhe egyptiläinen (joka myös ansaitsee paikkansa kirjahyllyssäni).